The Project Begins

ENG

The over 300m2 house originally served as a well kept beautiful family home, full of art and plants, not forgetting the numerous happy pets that leasurely slept on each floor of the house. The home was full of life, the terrace filled with beautiful flowers in the summer, the greenhouse and a sweet vegetable patch produced a lovely bounty to be enjoyed during harvest. The building was altered over the years, responding to the inhabitants new needs. A memorable alteration was the crayfish terrace added on, specifically to function as a place for crayfish parties in the August sunset. The first days at the house, we perhaps took too much on. During covid, we had just spent a week in hospital with our son, luckily he recovered, but we were a bit too ambitious in our attempt to go to the house to re-charge. Memories of the house as a vibrant, beautifully kept home were soon replaced by the harsh reality of it’s current condition. Nature seemed to be trying to take over the exterior of the house with young birch trees growing up the skirt of the building. The greenhouse was a rather sore sight, overgrown and forgotten. Entering the house, the smell of a decaying dead mouse somewhere in the walls of our soon-to-be bedroom gave us a taste of the extent of change the house had endured. Mouse nests seemed to be scattered around the house, here or there, ants had been occupying the space with their remnants still on the fridge. Not a single lightbulb seemed to be functioning, batteries removed from smoke detectors. I would later be surprised in the shower by a lost frog that had found its way in. On the second occasion this occurred I was no longer surprised but instead found their point of entry and thoughtfully blocked it off. We later discovered some un-noticed water damage in the kitchen and years of neglecting basic maintenance of the roof and gutters meant we had a lot to do before we could begin to envision what the space could eventually become.

FIN

Rakennus palveli vuosina kotina perheelle ja lukuisille lemmikeille. Suuressa, yli 300m2 kokoisessa talossa oli jokaisessa kerroksessa elämää ja lämpöä, taidetta ja kasveja, ihmisiä,  koirien vilinää, kissoja levolla. Talosta ja pihapiiristä pidettiin hyvää huolta, aina oli kaunista. Kesäisin terassi täyttyi kukista ja yrteistä, kasvihuone ja kasvimaa elivät kauden mukana. Kodin huolto priorisoitiin ja sitten juhlittiin hyvän ruuan ja viinin merkeissä, kaikki tehtiiin itse. Samalla rakennuksen ja asukkaiden suhde muodostui ja taloa on muokattu moneen kertaan palvelemaan asukkaiden uusia tarpeita. Rapujuhlia varten tehtiin oma terassi, talon paras paikka seurata elokuun auringonlaskua. Taloa tehtiin huolella kestämään aikaa ja monet valinnat kuten mäntypanelointi ja kotimaiset arabian pastellisävyiset lavuaarit sekä ajan muodikkaat Lundiahyllyt ovat löytäneet tässä ajassa uuden merkityksen kun kotimainen mänty on taas suosiossa ja kotimaassa tuotetut kalusteet nykyajan harvinaisuus. Valinnat joita moni olisi kuitenkin 2000-luvun muodin mukaan maalanneet valkoiseksi ja korvanneet kotimaiset kalusteet Ikealla.

Kun rakennus siirtyi meidän käyttöön asiat olivat toisin. Rakennus oli riisuttu lämmöstä ja elämästä. Koti jäi vuosiksi ilman lämpöä, elämää ja huolenpitoa. Vailla kunnioitusta ja omistautumista sen huolenpitoon, rakennus kärsi. Talon nykyinen kunto paljasti mikä valtava työ aiemmin huolella pidetyn talon vaati ja miten nopeasti, ilman sitä työtä, talo oli päässyt niin surkeaan tilaan. Rakennuksen saaminen samaan vanhaan loistoon tuntui mahdottomalta, sen budjetin ja ajan kannalta mitä meillä oli käytettävissä. Toisin sanoen “maalibudjetti” ja viikonloput sisältäen vauva- ja vauhdikkaat taaperovuodet. Ensiksi aikaa kului siivoten, talossa ei palanut yhtään lamppua, ne piti vaihtaa kaikki. Palovaroittimista puuttui akut. Rakennuksen sokkelin läpi kasvoi koivuja. Terassin valkoiset kaiteet olivat mustuneet ja osittain mädäntyneet.  Kuolleet linnunraadot lojuivat terrasseilla. Hiirenpesiä, murhaisia, sammakoita suihkussa. Kasvihuone ja pihapiiri olivat surkea näky. Tiilikatto oli kärsinyt pahasti. Tölkkejä siellä täällä. Talo oli nähnyt paljon bileitä, taloa ei vaan juuri juhlittu.

We had to focus on what we could do with the limited time we had available, we cleaned up all of the mouse droppings, making everything safe for our wandering toddler. Replacing all of the batteries and buying new smoke detectors was a priority. The weather was nice so we started by pressure cleaning the terrace and then painting everything white again. We cleaned out the greenhouse, painted some of the floors. The next months were spent mainly cleaning and mouse proofing the space, getting ready for the upcoming winter. During the first winter we focused on the interior of the first floor. By the next summer the greenhouse was functioning again, a small victory in the large project.

Kun aikaa oli kesäloman verran piti tietoisesti rajata mitä projektissa oli mahdollista sillä hetkellä saada aikaan. Keskityimme siivoamiseen, jotta tilasta saatiin turvallinen taaperolle. Kaikkiin palovaroittimiin vaihdettiin paristot ja ostettiin uusia. Pesimme painepesurilla kaikki terrassit ja kaiteet maalattiin taas valkoiseksi. Kasvihuone saatiin pelastettua purkukohtaloltaan. Ennen syksyä, huolellinen hiirienkarkoitus ja koko talon sokkelin suojaaminen ja hiirten sisäänpääsyreittien sulkeminen oli prioriteetti. Nyt kolmen vuoden jälkeen voidaan iloita, että yhtään hiiriä ei ole sen jälkeen ainakaan talon sisätiloissa ollut. Apu löytyi hiiriverkosta ja teräsvillasta. Keskityimme ensimmäisen syksyn ja talven aikana talon ensimmäisen asuinkerroksen kunnostamiseen. Seuraavana kesänä, kasvihuone täyttyi jälleen taimista ja tuotti jälleen kesän lopussa satoa. Pieni voitto suuressa projektissa.